No niin , ihanaa kun olitte yllättyneitä Cherlinin muutoksesta :D muahahah tässä teille kuiteski seuraava osa. Tämä on vain hiukan pidempi, koska en halua että teidän kiinnostus tai minun menee :) Osa on sitten Minä-kirjoitustyylillä. (GEORGE)

 

Lähdin yöllä, kun Cherlin nukkui vielä. Yleensä Vampyyrit eivät nuku yöllä, mutta Cherlinin piti ottaa univelkoja pois päästään. Minulla ei ollut paljoa aikaa,sillä Cherlin saattaisi herätä milloin tahansa.

Mahani oli kova syömään ja onneksi ruokaputki teki hyvin yhteistyötä sen kanssa. Pysähdyin noin 3h jälkeen erään pienen lammen joelle ja kalastelin kaloja. Onneksi sain edes napattua yhden, jonka sitten söin. Ei muuten ollut edes pahanmakuista !

Sen jälkeen istahdin hetkeksi lepäämään lammen äärelle. En kuitenkaan tiennyt että joku tarkkaili minua salaa..

LÄhdin valpasmielisesti taas liikkeelle kohti isoa vuorta, jossa odottaisi minua nainen, jolla olisi lääke rakkaani sairauteen.

Puolen tunnin kävelymatkan jälkeen maa alkoi vaihtamaan väriä. Näytti kuin maahan voisi vain tipahtaa.

En yksinkertaisesti jaksanut välittää maasta vaan lähdin kulkemaan sitä pitkin. Hetken kuluttua huomasin että se oli kuin polku ja niin seurasin sitä..

Polku johti aukiolle ja näin tuon pienen ''kotelon'' . Jos siellä nyt ketään olisi niin voisin vaikka kysäistä missä olen.

Mietin vielä hetken olisiko järkevää mennä kurkistamaan, mutta päädyin ratkaisuun: Kyllä.

Sisälle astuessani näin naisen ja pienen pojan, joka leikki Wallace & Gromit lelullaan(sori en tiiä miten kirjotetaa :D)

Eikä mennyt edes sekuntiakaan kun he molemmat olivat jaloillaan. ''Oikein hyvää päivää George Gilian. Vai oletkos enää Gilianin sukua ?'' Nainen puhutteli minua.

En oikeastaan kuullut paljoa mitään, mitä nainen sanoi, sillä keskityin poikaan. Hän oli jotenkin kärsivän ja pahuuden näköinen. Mutta silti jotenkin tiesin että hänenkin sisällään asui pieni poika, joka halusi kavereita.

Silloin nainen huusi pojalle jotain mitä en ymmärtänyt. '' Sinä  näytät aivan siltä tytöltä, joka oli siinä yhdessä kauhupätkässä..Mikäs sen nimi olikaan..'' Sanoin, kun hän oli tullut taas ylinopeasti lähelleni.

''Tiedän kyllä mitä leffaa tarkoitat, mutten ole mikään näyttelijä,enkä pidä huvikseni näitä vaatteita. Minä olen sinun pahin painajaisesi ihka aitona ja elävänä.'' Nainen sanoi ja silloin minun käsivartine rupesi vapisemaan. Hänen äänensä oli niin kylmä ja käheä.. Jopa se sai minut kananlihalle.

''Kiitos kun sanoit että näytän siltä näyttelijältä ! '' Nainen sanoi ja yllättävän nopeasti hän asetti kätensä nyrkkeilyasentoon ja ..

puf.. Olin maassa. ''Etkö sinä tosiaankaan parempaan pysty, George-rakkaani?'' Nainen sanoi ilkeällä sävyllä ja potkaisi minua selkään.

Kun olin päässyt ylös, alkoi minuakin jo pännimään tämän nuoren naisen käytös. ''Pystynhän minä.'' Laitoin kaiken peliin ja mörensin ääntäni niin paljon kuin pystyin.

Potkasin häntä kylkeen ja se saattoi myös osua käsivarteenkin. Silloin nainen kiljaisi. Se oli kuin haavoittunut harakka - ääni.. Kimeä ja korvia vihlova.

Kerta toisensa jälkeen kun nainen nousi pystyyn potkasin häntä kunnolla, että hän meni kanveesiin. Olin kuin Rocky.. Vaikkei minulla niitä lihaksia vielä ollut kertynytkään niin paljon..

Ja juuri kun olin jo varma voitostani, hän mottasi minua nyrkillä poskeen. Poskeni turposi pahasti ja valitin sitä muutaman minuutin.

KOTONA

Tässä vielä parempi kuva pienestä ja suloisesta Hazelista. :)

Georgen suunnitelma siitä että olisi kotona, ennen kuin Cherlin huomaisi oli epäonnistunut. '' Rakkaani..missä olet ? En jaksa ilman hymyäsi, en pysty syömään, ennen kuin saan taas sinut syleilyyni.''

George oli kyllä pahaan aikaan poissa, sillä Cherlinin toinen vauva oli kohta tulossa ulos.. Ehtiikö George ajoissa takaisin ?

TAKAISIN GEORGEEN

Löin taas häntä, suorastaan kidutin. Hän kitui ja itki seinään vasten ja niin hänen mekkonsa tahriintui verestä.. Punaisen hohtavasta..

Ja kun hän sitkeästi nousi vielä kerran, tein hänestä selvää. Hän ei enää noussut vaan jäi makaamaan tuskissaan kylmälle lattialle. ''Pelkuri, et saa lähteä ! '' Nainen huusi perääni, mutta olin jo kaukana. Liian kaukana tullakseni takaisin.

Eteenpäin mennessani näin taas lammen. Sitten vasta hoksasin. Takana oli korkea vuori.. joten sen oli vain tarkoitettava, että ..

..Olin saapunut päämäärään. Naisen oli pakko olla Madame Qulez. Kaikki vain täsmäävät..

Menin lähemmäksi, mutta Nainen ei tehnyt liiketäkään. Nukkuiko hän vai oliko hän niin sokea, ettei nähnyt minnu tulevan ?

Menin hiipien hänen taakseen, kunnes hän vihdoin avasi suunsa : ''Istahda tuohon penkille ja kerro asiasi.Nopeasti.'' Vanha nainen sanoi, taaskaan edes käsiänsä heilauttamatta.

Istahdin penkille, aivan niin kuin hän oli pyytänyt ja esitin asiani. '' Kuulema sinä olet ainoa, jolla on rohtoa vampyyrin parantamiseksi.. Minun vaimoni, tai siis tyttöy..'' Nainen kuitenkin keskeytti lauseeni. '' Tiedän, tiedän. Enkä halua edes kuulla moista kauhutarinaa. Mistä tiedän että käytät rohtoa oikein, se ei ole tarkoitettu kun vain vampyyreille. '' Qulez sanoi hieman hätääntyneesti.

''Minun rakkauteni Cherliniä kohtaan on aitoa ja en ikinä pystyisi edes juomaan niin arveluttavan näköistä juomaa. Minä tosiaankin pyydän, että antaisit rohdon. Qulez, pyydän. '' Viimeiset sanat jotka sanoin, olivat täynnä tuskaa. Anelin suorastaan sitä rohtoa. '' No siinä tapauksessa ..'' Qulez sanoi täynnä eloa ja lähti kävelemään hitaasti pientä laatikkoa kohden.

''Tässä boksissa on sitten rohto. Ja muista tuhota se, heti kun vaimosi on juonut sen. Toivotan sinulle onnea kaikessa, elämässä kuin matkassasikin. '' Qulez sanoi rauhoittuneena ja ojensi boksin minulle.

''Iso kiitos, Madame Qulez ! '' sanoin ja yritin halata Qulezia. '' Eipäs mennä nyt noin pitkälle, sinulla on vaimo kotonasi. JOka odottaa sinua, riennä nyt poika !'' Sen sanottuaan minä lähdin juosten, iloisena kotiin. Perheeni luo.

VARHAISIN AAMULLA

''GEORGE ! '' Cherlin huusi sisältä ja juoksi ulos syleilemään rakasta miestään. (Hazel taustalla :D) ''Ikävöin sinua niin, rakkaani.'' George sanoi ja tunsi poskiensa kostuvan kyyneleistä. '' Niin minullakin sinua. Ja meidän vauvankin pitäisi syntyä parin päivän aikana. '' Cherlin sanoi onneissaan.

''Sepä loistavaa, rakkaani. Nyt kuitenkin haluat varmaan rohdon tuohon ihonväriin ja hampaisiin ? '' George sanoi ja ojenteli jo pakettia Cherlinille. ''Kyllä. '' Cherlin sanoi innoissaan.

Pienien tuskien jälkeen Cherlin sai ihmisyytensä takaisin. Hänen ei tarvinnut enää nukkua päivisin ja pelätä aurinkoa. Hän oli täysin normaali ihminen. Odottava äiti.

Ja niin Georgekin sai nähdä pienen kasvaneen tyttärensä. ''Isällä oli niin kova ikävä sinua ja isä rakastaa sinua vielä enemmän kuin ennen.'' George sanoi ja rutisti Hazelin hänen rintaa vasten.

''Tunnen että tämä on poikavauva, Cherlin.'' George sanoi leikkisästi.

Synnytys olikin lähempänä kuin arvasittekaan.. :D

'' Isä taisi saada taikavoimia matkaltaan kun ennusti oikein..'' Cherlin sanoi ja piteli pientä poikavauvaa sylissään, jolle annettiin nimeksi Eric :)

LOPPUUN VIELÄ PARIKUVAAA

Cherlin oli nyt kahden lapsen äiti ja halusi myös näyttää äidiltä. Hän vähensi meikkiä ja vaihtoi tyyliä.'

Ja suloinen kuva vielä Hazelista, esikoisesta :)

 

 

YLI KYMMENEN KOMMENTTIA, KIITOS <3