Tämä Legacy loppuu, sillä minulla nyt ei vain ole yksinkertaisesti aikaa kirjoittaa sitä. Olen pahoillani.

HIEMAN piristystä : Siskoni kuitenkin aloitti uuden tarinan, johon pääset tästä

Kiitos kommenteista ja pyydän näin aluksi anteeksi , että osassa kesti melko kauan. Kohta koulutkin alkavat, mutta yritän pitää päivitystahdin tahdin tasaisena. :)

Eric oli jo taaperona ilmetty isänsä. Hänestä oli kasvamassa lihaksikas poika tätä rataa myöten. Hän polki joka päivä ainakin kolme kertaa koko talon ympäri ja niin kuntopisteet kilahtelivat .

Kuntoilusta huolimatta, Ericissä oli jotain outoa. Hän himoitsi taas äidinsä kaulaa. Tämä on Edward Cullenismia. ;D;DD;DDDDD:DD

Isästä puheenollen, GEORGE oli ansainnut jo uuden siistin puvun ja nyt enää romuauto ei tullut hakemaan vaan leijumisen arvoinen iso maastoauto.

Aamuvarhain kun George lähti jäi Cherlinille kaikki kotityöt, ja mikä pahinta kaksospojat.

Tässä Seanin PEPPU-kuva. voih voih kun tuo vasen

pakara on nyt asettunut epämukavasti.. ; ( 

Connorilla oli hieman molemmat pakarat epäkunnossa.. huhhuijaa miten näiden kanssa voi selvitä ?

Ja usein juuri tällä käytävällä oli hirveä ruuhka.Eric pottaili jo hienosti omillaan ja Hazel alkoi kehittymään jo taidemaalarina.

Ensilumikin oli jo satanut ja Hazel jos kuka otti lumesta kaiken ilon irti. Pian koko piha oli täynnä Hazelin kokoisia lumienkeleitä.

Ja välillä myös Cherlinkin jaksoi tulla ulos haukkamaan raitista ilmaa. (wOOPS sen jalat O.O)

Aina kun George oli kotona, hän yritti viettää mahdollisimman paljon aikaa lastensa kanssa. Niitähän alkoi olemaan jo melko paljon. Tämä on niiin söpö kuva Connorista, hihi <3

Myös Seanista pikkusuu kuva <3 ja jos katsoo tarkkaaan...George pitää tuttipulloa hieman epäilyttävässä paikassa .OO

Iloisin mielin ja reippain askelin, Perkinsien ainoa tytär meni ekana päivänä kouluun.

Ja tullessaan pois hän oli kuitenkin hieman pettynyt, sillä hänen mielestä koulu meni ihan hyvin ja hän sai vain 8½ todistukseen.

Koulun jälkeen pieni tyttäremme tietenkin oli nälkäinen, onneksi Cherlin oli jo valmistelemassa ruokaa. '' Äiti, mitä ruokaa tänään on ? Minulla on aivan hirveä nälkä !'' Hazel sanoi ja yritti kurkistella kattilaan.

''Tänään on kalakeittoa, ravitsevaa mutta kevyttä ruokaa. Oikein hyvää varsinkin lapsille.'' Cherlin sanoi, ripotellessaan hieman suolaa keittoon.

Hazel katseli tarkasti , mitä hänen äitinsä keittoon lisäili ja kun keitto oli valmista, Hazel sanoi tuoksutellen : ''Mikä tuoksu mmm...''

Tässä on nyt sitten Sean, muistaakseni. Ja tämä tiesi myös sitä , että...

Pöydän toisessa päässä oli sitten Connor. hihihiii nyt nähdään kaksoispojat <33

ENSIMMÄISENÄ SEAN

Ihan söpö nörttipoika <3

Niiin ja tässä siiis Connor :) Hän on kyllä niin suloinen <3

Joku muukin oli kasvanut huoneessaan yksin, mutta silti hymysuin :) Tässä siis Erci Lapsena.

Ja vielä hieman suloisempana ;)

Ja vaikka Eric oli ansainnut kuntopisteitä polkemisesta, niin Hazel aikoi ottaa hänet kiinnii liikunnannumerossa, menemällä Georgen ansaittua rataa.

Vielä isompi Zoomi tähän meidän toiseen kaksoseen :)

KAKSOSTEN YRMYKUVAT

ekana nyt sitten Sean .Tottakai aluksi on se että hampaat ovat jotenkin ihmeellisesti ulkona suuusta...

Ja sitten ne ihmeellisesti menevät takaisin suuhun kun suusta kuuluukin jotain ääntä.

Uih, anteeksi tuo hirveä pyjama xd hampaat ulkona-kuva.

Ehkä kaksoset tunnistaa siitä, että Connor on hieman kovismaisempi ja Sean lämpöisemmän näköinen :)

Nykyään kun Cherlinin piti niin paljon hoitaa kaksosia, jäi ajanvietto Hazelin kanssa pieneksi. Onneksi Cherlin ehti auttaa häntä läksyissä : '' Hazel, kyllähän sinä osaat. et sinä minua näihin tarvitse .'' Cherlin sanoi ja katseli, kuinka näppärästi Hazel kirjoitteli tuloksia.

''Äiti, monellako yhdeksän pitää jakaa, että tulos on kolme ? '' Hazel sanoi eikä piitannut äidin sanomisista. Cherlin huokaisi ja sitten alkoi opettamaan Hazelia. Ja niin, Hazel oli tyytyväinen.

Ja kun kaksoset nukkuivat, lapset olivat koulussa, Cherlin päätti salaa kokeilla rataa. Se oli kuitenkin kovempi kuin hän oli odottanut ja niin Cherlin totesi : ''Kyllä miehelläni on varmaan aika kova kunto, jos hän tämän läpi pääsee..''

Seuraavana päivänä myös Eric päätti mennä kouluun. Ensimmäinen koulupäivä ja hymy suussa mentiin bussiin. (KÄÄÄK MIKÄ HORRORASU !)

Myös Hazel meni hymyillen bussiin ja tervehti kiltisti rumaa bussiuskia.

Kun tultiin koulusta kotiin, Ericillä oli vielä sama hirveä asu päällä ja kouluarvosanakaan ei ollut mikään hyvä : 7

Myös Hazel tuli koulusta, muttei ollenkaan iloisena. Vaikka hän saikin arvosanaksi : 10

Huoneessaan, Hazel laittoi valaisimen päälle ja huolellisesti asetteli läksyt pöydälleen. Hän ei edes jaksanut, tai viittinyt näyttää vanhemmilleen upeaa todistusta.

5. osan loppu !

SEURAAVASSA OSASSA :

- MIKÄ HAZELIA VAIVAA ? :O  

+ olen päivitellyt taas henkilölistaa, kurkatkaapa sinne. siellä hassun hauskoja kuvia ;)

Pimee kuva xDD8DD Juu, kiitos kaikista kommenteista ja eiköhän ole aika palata jo normaalielämään, vai mitä sanotte ? :)

Jokaisesta vauvasta pitää ollu paljaspylly- kuva ! tässä siis Eric <3

Kun pihalle ostettiin Sitruuna puu, sai Cherlin käyttää juttelu-taitojaan siihen. Voi kyllä puu kukoisti seuraavat 3 päivää ''Tosiaan sinulle olisi hyvä jos tulisi pilviä ja sadetta, mutta ihmiset eivät oikein pidä siitä. heh heh ''

George oli alkanut tehdä ihmeellisiä juttuja perheeseen ostetulla koneella. Mitäköhän tästäkin seuraa ?

''Cherliin kultaseni, olen harkinnut tätä pitkään, mutta päätin tämän tänä aamulla kun katselin, kuinka herkästi nukuit.. '' George sanoi vihjaillen.

''HOLY ?!?! '' Cherlin sanoi yllättyneesti, mutta laittoi sitten innoissaan sormuksen sormeensa. hohhoijaa, tapahtuihan tässäkin legacyssä jotain romanttistakin..

Illalla he vielä keskustelivat häiden vietosta : ''Millaiset häät haluaisit, kultaseni ?'' George kysyi äkillisesti tulevalta vaimoltaan. ''Aivan millaiset sinäkin haluat. '' Cherlin vastasi ja niin he päättivät pitää huomenna pienimuotoiset häät mihin he kutsuisivat vain pari tuttua .

Tähän väliin taas suloinen kuva Hazelista..jos nuo hampaat vain pysyisivät sisällä :D

THÖ NEXT EDWARD CULLEN IS HIÖRRR, grrr

 

HÄÄPÄIVÄ KOITTAAA

Aamusta alkane Cherlin alkaa valmistautua, hän laittoi jopa itselleen meikkiä ja hiukset korkealle. Todella nätti vaimo hänestä tulee <3

''Äiti toshi näti tänään. Hazelkin haluaa.'' Hazel sanoi kehuvasti kun Cherlin nosti hänet syliinsä. ''Voi kiitos pienokaiseni. Sinusta tulee vielä nätimpi kun kasvat isoksi, lupaan sen. '' Cherlin sanoi ja syleili Hazelia.

Joskus se hieno mekkokin voi reistailla pahasti :D:D:D

 

Sitten vielä häävieraat paikalle niin partyt voi alkaa. :)

Aluksi hääpari tottakai pelleilee, kun vielä voi.. ;)

''Minä otan sinut, Cherlin Odette Perkinsin vaimokseni ja lupaan rakastaa sinua myötä ja vastoinkäymisissä.'' George sanoi ja laittoi sormuksen Cherlinin sormeen.

''Ja minä otan sinut George Damian Gilianin minun aviomiehekseni ja lupaan rakastaa sinua siihen asti, kunnes kuolema meidät erottaa. '' Nämä sanat sanottuaan joku huusi yleisöstä.

 

''Voit suudella morsiantasi !! JA MUISTAKIN SUUDELLA KUNNOLLA

He tanssivat ja heidän kehonsa lämmittivät toisiaan pienessä tuulen viimassa.

''Kiitos George.'' Cherlin sanoi ja halasi Georgea.

TTTURHA KUVA, sori.. mutta oli pakko laittaa ,hihi <3

Alkuillasta kun vieraatkin olivat lähteneet, juhlittii pienen Ericin syntymäpäiviä.

O.O

grr kun siitä tuli komia poika aivan isäänsä hän kyllä on suuntaamassa, mutta eipä se pahaa tee ;)

Kasvusta puheenollen, perheen esikoinenkin oli kasvanut. Tässä sitten Hazel.

TOIVOTTAVASTI tämä ei vain kulje suvussa ! Hazelkin sortui porsasmaisuuteen -.-

Ja niin eräänä aamuna sain tietää että vauva/vauvoja on tulossa !!

Vaikka itse asiassa juuri nyt en vielä niitä kaipaisi. kun tuo yksi riiviökin huutaa koko ajan .

Onneksi joku oli aina hoitamassa Ericiä . aaah, peace....

Ja Hazel halusi auttaa perhettään raha-asioissa, joten pystytti mehukojun kadulle ja koska hinta oli kallis, sai hän myös paljon SIMELEONEITA .

Rahat kun oli kassassa, Hazel keskittyi hänen luovaan puoleensa. Siinä hän alkoikin olla jo melko hyvä :)

''Saanko siis taas uuden kauhuveljen ?'' Hazel kysyi äidiltään. ''voi se olla tyttökin.'' Cherlin sanoi ja söi koko lautasen tyhjäksi sekunneissa. Hazelin ilme kirkastui ja lähti suunnittelemaan pikkusiskolleen jotain. jos sieltä edes tyttö tulisi.

Georgellakin meni hyvin, sillä hän opiskeli ja sitä mukaan hän sai ylennyksiä.

Eräänä kylmänä iltana sitten Cherlinin kolmas synnytys käynnistyi. Kivut olivat selittämättömät ja huuto herätti talon ihmiset.

Vain George heräsi kunnolla ja tuli seuraamaan synnytystä keittiöön. '' oh gash !''

Syntyi vinopäinen poika, jolle annettiin nimeksi Sean.

Kivut kuitenkin jatkuivat vielä Seanin jälkeen ja niin Cherlin luovutti Seanin Georgelle.

Toisella kertaa ei tullut vinopäistä vaan aivan normaali, jolle annettiin nimeksi Connor.

Ja tässä molemmat kaksoset, Sean ja Connor.  Heistä tulee varmasti aivan identtiset, sillä molemmilla on aivan samat piirteet. Iho, silmät ja hiusten väri.

 

Mitäs piditte ? Laittakaapa kommentteja nyt :)

pahoittelen osan viivästymistä, mutta kun on ollut niin paljon tekemistä 8) Pohjan kuitenkin ehdin vaihtaa hieman pirteämmäksi =)

 

No niin , ihanaa kun olitte yllättyneitä Cherlinin muutoksesta :D muahahah tässä teille kuiteski seuraava osa. Tämä on vain hiukan pidempi, koska en halua että teidän kiinnostus tai minun menee :) Osa on sitten Minä-kirjoitustyylillä. (GEORGE)

 

Lähdin yöllä, kun Cherlin nukkui vielä. Yleensä Vampyyrit eivät nuku yöllä, mutta Cherlinin piti ottaa univelkoja pois päästään. Minulla ei ollut paljoa aikaa,sillä Cherlin saattaisi herätä milloin tahansa.

Mahani oli kova syömään ja onneksi ruokaputki teki hyvin yhteistyötä sen kanssa. Pysähdyin noin 3h jälkeen erään pienen lammen joelle ja kalastelin kaloja. Onneksi sain edes napattua yhden, jonka sitten söin. Ei muuten ollut edes pahanmakuista !

Sen jälkeen istahdin hetkeksi lepäämään lammen äärelle. En kuitenkaan tiennyt että joku tarkkaili minua salaa..

LÄhdin valpasmielisesti taas liikkeelle kohti isoa vuorta, jossa odottaisi minua nainen, jolla olisi lääke rakkaani sairauteen.

Puolen tunnin kävelymatkan jälkeen maa alkoi vaihtamaan väriä. Näytti kuin maahan voisi vain tipahtaa.

En yksinkertaisesti jaksanut välittää maasta vaan lähdin kulkemaan sitä pitkin. Hetken kuluttua huomasin että se oli kuin polku ja niin seurasin sitä..

Polku johti aukiolle ja näin tuon pienen ''kotelon'' . Jos siellä nyt ketään olisi niin voisin vaikka kysäistä missä olen.

Mietin vielä hetken olisiko järkevää mennä kurkistamaan, mutta päädyin ratkaisuun: Kyllä.

Sisälle astuessani näin naisen ja pienen pojan, joka leikki Wallace & Gromit lelullaan(sori en tiiä miten kirjotetaa :D)

Eikä mennyt edes sekuntiakaan kun he molemmat olivat jaloillaan. ''Oikein hyvää päivää George Gilian. Vai oletkos enää Gilianin sukua ?'' Nainen puhutteli minua.

En oikeastaan kuullut paljoa mitään, mitä nainen sanoi, sillä keskityin poikaan. Hän oli jotenkin kärsivän ja pahuuden näköinen. Mutta silti jotenkin tiesin että hänenkin sisällään asui pieni poika, joka halusi kavereita.

Silloin nainen huusi pojalle jotain mitä en ymmärtänyt. '' Sinä  näytät aivan siltä tytöltä, joka oli siinä yhdessä kauhupätkässä..Mikäs sen nimi olikaan..'' Sanoin, kun hän oli tullut taas ylinopeasti lähelleni.

''Tiedän kyllä mitä leffaa tarkoitat, mutten ole mikään näyttelijä,enkä pidä huvikseni näitä vaatteita. Minä olen sinun pahin painajaisesi ihka aitona ja elävänä.'' Nainen sanoi ja silloin minun käsivartine rupesi vapisemaan. Hänen äänensä oli niin kylmä ja käheä.. Jopa se sai minut kananlihalle.

''Kiitos kun sanoit että näytän siltä näyttelijältä ! '' Nainen sanoi ja yllättävän nopeasti hän asetti kätensä nyrkkeilyasentoon ja ..

puf.. Olin maassa. ''Etkö sinä tosiaankaan parempaan pysty, George-rakkaani?'' Nainen sanoi ilkeällä sävyllä ja potkaisi minua selkään.

Kun olin päässyt ylös, alkoi minuakin jo pännimään tämän nuoren naisen käytös. ''Pystynhän minä.'' Laitoin kaiken peliin ja mörensin ääntäni niin paljon kuin pystyin.

Potkasin häntä kylkeen ja se saattoi myös osua käsivarteenkin. Silloin nainen kiljaisi. Se oli kuin haavoittunut harakka - ääni.. Kimeä ja korvia vihlova.

Kerta toisensa jälkeen kun nainen nousi pystyyn potkasin häntä kunnolla, että hän meni kanveesiin. Olin kuin Rocky.. Vaikkei minulla niitä lihaksia vielä ollut kertynytkään niin paljon..

Ja juuri kun olin jo varma voitostani, hän mottasi minua nyrkillä poskeen. Poskeni turposi pahasti ja valitin sitä muutaman minuutin.

KOTONA

Tässä vielä parempi kuva pienestä ja suloisesta Hazelista. :)

Georgen suunnitelma siitä että olisi kotona, ennen kuin Cherlin huomaisi oli epäonnistunut. '' Rakkaani..missä olet ? En jaksa ilman hymyäsi, en pysty syömään, ennen kuin saan taas sinut syleilyyni.''

George oli kyllä pahaan aikaan poissa, sillä Cherlinin toinen vauva oli kohta tulossa ulos.. Ehtiikö George ajoissa takaisin ?

TAKAISIN GEORGEEN

Löin taas häntä, suorastaan kidutin. Hän kitui ja itki seinään vasten ja niin hänen mekkonsa tahriintui verestä.. Punaisen hohtavasta..

Ja kun hän sitkeästi nousi vielä kerran, tein hänestä selvää. Hän ei enää noussut vaan jäi makaamaan tuskissaan kylmälle lattialle. ''Pelkuri, et saa lähteä ! '' Nainen huusi perääni, mutta olin jo kaukana. Liian kaukana tullakseni takaisin.

Eteenpäin mennessani näin taas lammen. Sitten vasta hoksasin. Takana oli korkea vuori.. joten sen oli vain tarkoitettava, että ..

..Olin saapunut päämäärään. Naisen oli pakko olla Madame Qulez. Kaikki vain täsmäävät..

Menin lähemmäksi, mutta Nainen ei tehnyt liiketäkään. Nukkuiko hän vai oliko hän niin sokea, ettei nähnyt minnu tulevan ?

Menin hiipien hänen taakseen, kunnes hän vihdoin avasi suunsa : ''Istahda tuohon penkille ja kerro asiasi.Nopeasti.'' Vanha nainen sanoi, taaskaan edes käsiänsä heilauttamatta.

Istahdin penkille, aivan niin kuin hän oli pyytänyt ja esitin asiani. '' Kuulema sinä olet ainoa, jolla on rohtoa vampyyrin parantamiseksi.. Minun vaimoni, tai siis tyttöy..'' Nainen kuitenkin keskeytti lauseeni. '' Tiedän, tiedän. Enkä halua edes kuulla moista kauhutarinaa. Mistä tiedän että käytät rohtoa oikein, se ei ole tarkoitettu kun vain vampyyreille. '' Qulez sanoi hieman hätääntyneesti.

''Minun rakkauteni Cherliniä kohtaan on aitoa ja en ikinä pystyisi edes juomaan niin arveluttavan näköistä juomaa. Minä tosiaankin pyydän, että antaisit rohdon. Qulez, pyydän. '' Viimeiset sanat jotka sanoin, olivat täynnä tuskaa. Anelin suorastaan sitä rohtoa. '' No siinä tapauksessa ..'' Qulez sanoi täynnä eloa ja lähti kävelemään hitaasti pientä laatikkoa kohden.

''Tässä boksissa on sitten rohto. Ja muista tuhota se, heti kun vaimosi on juonut sen. Toivotan sinulle onnea kaikessa, elämässä kuin matkassasikin. '' Qulez sanoi rauhoittuneena ja ojensi boksin minulle.

''Iso kiitos, Madame Qulez ! '' sanoin ja yritin halata Qulezia. '' Eipäs mennä nyt noin pitkälle, sinulla on vaimo kotonasi. JOka odottaa sinua, riennä nyt poika !'' Sen sanottuaan minä lähdin juosten, iloisena kotiin. Perheeni luo.

VARHAISIN AAMULLA

''GEORGE ! '' Cherlin huusi sisältä ja juoksi ulos syleilemään rakasta miestään. (Hazel taustalla :D) ''Ikävöin sinua niin, rakkaani.'' George sanoi ja tunsi poskiensa kostuvan kyyneleistä. '' Niin minullakin sinua. Ja meidän vauvankin pitäisi syntyä parin päivän aikana. '' Cherlin sanoi onneissaan.

''Sepä loistavaa, rakkaani. Nyt kuitenkin haluat varmaan rohdon tuohon ihonväriin ja hampaisiin ? '' George sanoi ja ojenteli jo pakettia Cherlinille. ''Kyllä. '' Cherlin sanoi innoissaan.

Pienien tuskien jälkeen Cherlin sai ihmisyytensä takaisin. Hänen ei tarvinnut enää nukkua päivisin ja pelätä aurinkoa. Hän oli täysin normaali ihminen. Odottava äiti.

Ja niin Georgekin sai nähdä pienen kasvaneen tyttärensä. ''Isällä oli niin kova ikävä sinua ja isä rakastaa sinua vielä enemmän kuin ennen.'' George sanoi ja rutisti Hazelin hänen rintaa vasten.

''Tunnen että tämä on poikavauva, Cherlin.'' George sanoi leikkisästi.

Synnytys olikin lähempänä kuin arvasittekaan.. :D

'' Isä taisi saada taikavoimia matkaltaan kun ennusti oikein..'' Cherlin sanoi ja piteli pientä poikavauvaa sylissään, jolle annettiin nimeksi Eric :)

LOPPUUN VIELÄ PARIKUVAAA

Cherlin oli nyt kahden lapsen äiti ja halusi myös näyttää äidiltä. Hän vähensi meikkiä ja vaihtoi tyyliä.'

Ja suloinen kuva vielä Hazelista, esikoisesta :)

 

 

YLI KYMMENEN KOMMENTTIA, KIITOS <3

Iso kiitos kommenteistanne ja kannustuksesta ! Tämä osa on sitten todella toiminnallinen, eli tässä osassa, kaikki muuttuu ongelman vuoksi. No niin, päästänpä teidät nyt lukemaan, hyviä lukuhetkiä ! Muistaakseni 31 kuvaa, joka on melko vähän edelliseen verrattuna, mutta en vain voinut tehdä pidempää ja sen huomaatte sitten seuraavassa osassa.. ;) vink vink

Tässä Georgen uusi tyyli, ihan hot miäshä siinä ;)

Toden totta, hän on todella komea. Pisamat tekivät hänestä vielä söpömmän kuin ennen.

Myös Cherlin koki pienen muodonmuutoksen, huulipuunaa käytettiin, niin saatiin hieman aikuusmaisuutta tähänkin tyttöön. Tosin asu on hieman lapsehtava.

''Cherlin, kiitos että teit elämästäni täydellisen, minä rakastan sinua. '' George sanoi ja otti Cherlinin käsistä kiinni. '' Ei..Kiitos sinulle että tuit minua . Minäkin rakastan sinua.'' Cherlin vastasi ja puristi Georgen käsiä.

 

 

''Kuule George. Olen vähän ajatellut yhtä asiaa ja se painaa vielä mieltäni.'' Cherlin sanoi epävarmasti.  Georgen ilme muuttui huolestuneeksi ja niin hän silitti Cherlinin poskea ja sanoi: ''Voit kertoa minulle aivan mistä vain.''

''Ajattelin tehdä Gullikista rikosilmoituksen, minähän näin kun hän kaatoi äitini ja siitä hän sai sen aivotärähdyksen ja kuoli..Mitä mieltä sinä olet ? '' Cherlin sanoi ja katsahti Georgeen. ''Tuo on ihailtavaa rohkeutta, rakas. On hienoa että haluat viedä tämän äitisi tapauksen pidemmälle. Menepäs jo soittamaan poliisilaitokselle.'' George sanoi.

Työtä käskettyä Cherlin oli jo puhelimella.  ''.. . . .Kyllä, Kiitos että pidätte istunnon siitä.'' Cherlin sanoi ja laittoi puhelimen paikalleen hymyillen. Jopa hänkin oli ylpeä itsestään.

Vaikka Hazelin vanhemmat olivat vielä nuoria, niin he kyllä tiesivät milloin Hazelilla oli nälkä. Georgekin osallistui lapsen hoitoon erinomaisesti.

Vaikka Cherlin saikin hoitaa aina vaipanvaihdot. Hazel oli niin pieni ja vaalea tyttö.Saaa nähä minkä näköinen hänestä tulee taaperona.

Porsaallinen kevennys :

''Tää chiissi on tosi hyvää, kulta.'' *mums mums mums*

''Jep, ziisus tää on hyvää ! '' *mums mums*

Illemmalla

''Se paholaisen tytär saa nyt koston, se yritti pilata mun elämän... Onneksi palkkasin sen hyvän asianajajan.'' Gullik sanoi hiljaa, mitä hän teki Perkinsien talossa ?!?!

''Kun tuo akka herää, hän ei vain voi vastustaa pulloa ja tottakai maistaa.. Siitä hänen elämänsä alamäki sitten alkaakin !'' Gullik sanoi hieman lujempaa ja naurahteli ilkeänsävyisesti.

 

 

''Hyi että kun haisee pahalle, varmaan jotain kauneus juomaa .'' George sanoi, nähdessään pullon vessan pöydällä.

Ja hetken päästä, myös Cherlin tuli vessaan. ''Mikäs tuo on ? Että George on niin romanttinen..♥ '' Hän ihmetteli ja meni hiukan lähemmäksi.

Kohta Cherlin ei kuitenkaan voinut vastustaa juomaa ja niin hän otti siitä hörpyn..Ja toisen ..Ja kolmannen.

Cherlin tunsi voimakkaita sähköiskuja kehossaan, kunnes mätkähti maahan.

Kun hän oli päässyt ylös hieman pöperönä, hän katsahti peiliin. '' Missä kasvoni ovat ? '' Cherlin rupesi hädissään koskettelemaan kasvojaan, mutta kyllä, ne olivat tallessa.

Hän ei vain nähnyt itseään .. . .

''Nuku hyvin pikku enkelini..'' Cherlin sanoi kun peitteli tyttärensä.   George oli Cherlinin takana ja ihmetteli Cherlinin outoa ihonväriä. ''Grr..tuo johtuu varmaan siitä pullosta..'' George sanoi ja oli valmiina kutittamaan Cherliniä.

''Cherlin ?! Mitä helvettiä sulle on tapahtunut ?'' George sanoi, kun näki Cherlinin punaiset silmät.

''Emmä vaan tiiä, sellane hassu juttu kyl kävi et mua ei näkyny peilist, et se taitaa olla varmaankin rikki.'' Cherlin sanoi ja silloin George tajusi jotain.

(JOO TÄÄ ON HOTKUVA ! )  ''Cherlin, sinä olet selvästikin vampyyri. Sinulla on kulmikkaat hampaat, outo ihonväri ja sinua ei näy peilistä. Olet Cherlin vampyyri.

Cherlin huusi aluksi kuin mikäkin lintu, kunnes George rauhoitteli : ''Ei hätää kultaseni, me löydämme kyllä lääkkeen. Eikä sinua tunnisteta. ''   ''Minä rakastan sinua !" Cherlin sanoi hymyillen. ''Tai siis sinua ei tunnisteta jos et hymyile'' George sanoi ja niin he molemmat nauroivat .

seuraavana aamuna

 

''Ajattelin tulla kohteliaasti tervehtimään uusia naapureitani. Olen siis Adele Willow ja tulen myös täällä käymään tyttäreni puolestakin.'' Adele sanoi hymyillen. George huusi nopeasti Cherlininkin ulos, että he voisivat tutustua enemmänkin.

''Hei, olen Cherlin Perkins, voit toki tulla sisälle, jos haluat. '' Cherlin sanoi kohteliaasti. ''Sinä et saisi olla ulkona, Cherlin. Sinä kärvennyt auringossa. '' Adele sanoi voimakkaasti. Cherlin tunsi kyllä kuumotusta ja niin hän juoksi nopeasti keittiöön.

 

''Miten tiesit että hän kärventyy ulkona ?'' George kysyi mietteliäänä Adelelta. ''Jokainenhan nyt vampyyrin tunnistaa. ''

''No, onko sinulla jotain ehdotuksia, miten saisin rakkaani taas ihmiseksi ? '' George kysyi anelevana. ''Noh, minä tunnen ihmisiä..'' Adele sanoi harkiten. ''Kerro Adele. Minun rakkauteni on aitoa Cherliniä kohtaan, tee se meidän vuoksi. ''

''Fargasin vuorilla asuu nainen nimetlä Madame Qulez, hänellä on rohto, naisesi ''tautiin'' , Vuorille on pitkä matka, joten varaa sille paljon aikaa. Toivotan sinulle onnea, matkalla saattaa olla mitä vain ..'' Adele kuiskasi Georgelle hiirenhiljaa.

 

Tästä siirrymmekin erään syntymäpäiviin ♥

Hazelin on aika kohdata taaperoajat !

Tämä ei ole nyt mikään paras kuva, mutta niitä ehtii vielä. Paidankin vaihda varmaan vihreäksi, pinkki ei totaalisesti ole hänen värinsä. OIkein söpö tyttöhän siinä, aivan äitinsä näköinen kylläkin.. :)

 

KOMMENTTEJA NYT SITTEN

 

Seuraavasta osasta :

-George lähtee pitkälle matkalle etsimään rohtoa rakkaansa taudille.

- Vampyyri saa vauvan ?